Syksy on alkanut ja vienyt mukanaan arjen tohinaan, joten tämä päivittely on jäänyt hyvin vähälle. Pienenä pahoitteluna harhautan lukijan toiseen blogiin, joka juuri nyt on hyvin ajankohtainen: Hohka soitti sunnuntaina Chicagossa, tänään ja perjantaina pohjois-Michiganissa. Yhtyeen toilailuita voi seurata täältä.

Heinäkuu uudessa kodissa

Uuden kodin ikkunoista tulee sisään niin paljon valoa, ettei ole tosikaan. Lapsena syötiin mummolassa Weetabixia; loman alun nostalgiapöllyssä teki mieli kokeilla, vieläkö kylmä puuro on yhtä herkullista. Olihan se, varsinkin banaanin ja hunajamelonin kanssa.

Makea mustapapu-nuudelihässäkkä

Tämä ruoka syntyi puolivahingossa kaappeja siivoillessa. Ulkonäkö ei ole hääppöinen, mutta maku oli ainakin siivoamisesta nälkäisen syöjän mieleen.

1 purkki käyttövalmiita mustapapuja
1 tölkki kookoskermaa
1 banaani
ruokaöljyä maun mukaan
2 dl vettä
mausteet: inkivääriä, currya, paprikajauhetta

nuudeleita

Lorauta öljyä kylmään kasariin, lisää inkivääri-, paprika- ja curryjauhetta reippaasti. Kuumenna. Viipaloi sekaan banaani ja lisää myös pavut. Kaada kookoskerma kasariin, huuhtele tölkki vedellä ja huljauta sekaan myös huuhteluvesi. Lisää nuudelit, anna porista hiljaa muutama minuutti, kunnes nuudelit ovat kypsät.

Kesäinen kylmä makea

banaania
kookosmaitoa
vispautuvaa vaniljakastiketta (soija- tai tavallista)
mansikoita
mysliä

Viipaloi vuoan pohjalle banaanit, kaada päälle kookosmaito ja sitten vaniljakastike. Koristele mansikoilla, ripottele päälle mysliä. Anna jäähtyä pakastimessa parikymmentä minuuttia ennen tarjoilua.

Back to the seventies. Makaroonilaatikko kahdella o:lla tuo mieleen tarunhohtoisen ajan, jolloin Kekkonen hallitsi, teollisuus porskutti ja vaimot tekivät töistä kotiin palaaville miehilleen niitä ruokia, joita nykyään saa vain eineksinä. Muoviastiat ja tabletti ovat ehtaa vintagea - huh!

Kahden kvartaalin soittotilasto

Olen viime syksystä pitänyt tarkkaa soittopäiväkirjaa, johon merkitsen, mitä olen milloinkin ja missäkin soittanut. Tässä paljastava (reippaasti yksinkertaistettu) tilasto ajalta 1.1.-30.6.2012. 31 treenit 20 keikkaa 3 jamit 141 tuntia soittoa 73 päivänä ei lainkaan soittoa Tilasto näyttää, kuinka pienistä puroista todellakin kasvaa suuria virtoja. Varsinkin kokonaan soittamattomia päiviä ei välillä edes huomaa arjen tohinassa, mutta ruutuvihkosta niiden valtava määrä paljastuu. Olen miettinyt, kuinka saisin soitettua enemmän. Ratkaisu näyttäisi tämän perusteella olevan, ei niinkään soittosessioiden keston pidentäminen, vaan soittamattomien päivien radikaali karsiminen. Puolikin tuntia soittoa noina päivinä olisi lisännyt kokonaissoittoaikaa vuorokaudella. Kelaa! Nyt menenkin kaivamaan Lempin laukusta. Anonyymit pääsykokeeseentähtääjät -mottoni olkoon: Juuri tänä päivänä en jätä soittamatta bassoa.

Road trip Lempin kanssa

Bluesia Isonkyrön asemalla. Kuva E. Vuola

Hohka soitti tällä viikolla Kihauksessa ja Kaustisella, minä kävin niiden välillä Isossakyrössä körttipippaloissa kun sattuivat matkan varrelle. Perjantai-keskiviikko-välille mahtui reilut 1600 kilometriä matkantekoa, kuusi keikkaa ja tosiaan kolmet festarit. Kaustiselle olisin voinut jäädä pitemmäksikin aikaa, niin ihana tunnelma siellä oli. Onneksi on ensi vuosi!


Näytä suurempi kartta Loppuun vielä kompakti kulkupelivertailu reippaalle kontrabasistille. 1) IC2-juna (Pieksämäki-Jyväskylä, Seinäjoki-Helsinki). Plussaa: palveluvaunussa on periaatteessa paljon tilaa, sekä matala lattia joten portaita ei tarvitse kiivetä. Napista avautuvat liukuovet ilahduttivat vaikka Bass Buggien avulla ladya liikutinkin. Miinusta: käytännössä palveluvaunu oli täynnä lastenrattaita ja kiivaita vanhempia, joiden mielestä basso oli tiellä silloinkin kun istuivat muuten tyytyväisinä penkissä. 2) Taajamajuna (Joensuu-Pieksämäki, Jyväskylä-Isokyrö). Plussaa: penkit ovat niin isot ja rivit kaukana toisistaan, että soitin mahtui rivien väliin. Näin ei tarvinnut viedä kuin yhteensä kaksi paikkaa, minulle yksi ja Lempille yksi. Miinusta: Ei varsinaista tilaa bassolle, joten jos kaikki istuimet sattuisivat olemaan käytössä, voisi olla hankalaa. Junaan noustaan neljä kapeaa ja korkeaa porrasta, joten basson nostaminen sisään oli suorastaan vaivalloista. Ei koneellista ilmastointia, joten hellesäällä kuumuus oli omaa luokkaansa vaikka ikkunat auki olivatkin. 3) 15-paikkainen pikkubussi (Seinäjoki-Kaustinen). Plussaa: tavaransäilytystilaa on melko paljon, joten bassoa ei tarvinnut pitää käytävällä, se meni takaosastoon. Intiimi kulkupeli, kuski piti tauon jos jollakulla oli vessähätä. Miinusta: pikkubussin takalokeroa ei ole suunniteltu bassolle, joten se mahtui sinne miten kuten. Vähän hirvitti. Kuski kuunteli todella outoa maakuntaradiota. 4) Pitkänmatkan linja-auto, ExpressBus (Kaustinen-Seinäjoki). Plussaa: ei ongelmia tilan kanssa, basso sai oman looshinsa alakerrasta. Miinusta: jos olisi paljon matkustajia/rahtia, basso ei välttämättä mahtuisi mukaan. Sormi suussa -tilanne siis kaikista todennäköisin näistä kulkuvälineistä, koska kuski voi kieltäytyä ottamasta soitinta kyytiin. 5) Henkilöauto (Helsinki-Rääkkylä-Joensuu). Plussaa: yksilöllisin väline, menee minne vain ja pysähtyy kun halutaan. Seuran saa valita itse. Saa juoda kaljaa takapenkillä. Miinusta: ajaminen käy työstä pitemmillä reissuilla, ja kvartetin soittimineen ahtaminen farmariin saattaa jossain vaiheessa hiertää hermoja. Meillä niin ei onneksi käynyt tälläkään kertaa :)

Muuttais huomenna ja muuta kesää

Ei hyvänen aika. Kesätyö alkoi 21.5., ja sen jälkeen ei ole ollut aikaa eikä varsinkaan voimia tehdä mitään töiden jälkeen. Mikä hullutus tämä on, että pitää saada niin paljon rahaa ettei tiedä mihin sen laittaisi? Eikö voisi tehdä vähemmän töitä ja saada sopivasti rahaa? Minä en rupea isona rikkaaksi, se on nyt päätetty. Syksy kyllä näyttää kivalta, uusi basso-ope, pari mielenkiintoista kurssia yliopistolla, USA:n reissu Hohkan kanssa... ... ja uusi koti. Se on nimittäin huomenna. Pohjoishelsinkiläisestä tulee länsihelsinkiläinen, kun muutetaan Maunulaan. Marraskuussa minulle vapautuu työhuone oman talon ullakolta tosi halpaan hintaan. Se tietää paljoa soittoa silloin, ja varmaan jo aiemmin. Uusi opettaja nimittäin tiedetään paljoa vaativaksi, mikä on mulle nyt just se mitä tarvitsen. Aion nimittäin olla ensi toukokuussa ihan eri tasolla muusikkona kuin tänä vuonna olin. Enkä ollut tänä vuonnakaan huono, sen sain kuulla kun soitin Akatemialle ja pyysin palautetta pääsykoemeiningeistä. Olen suorastaan tyytyväinen! Nyt vielä viimeiset hyllyt irti seinästä, ja huomenna lähtis.

Kevään pikakelausta

Mikä kevät on ollut! Reissuamista lauluyhtyeen kanssa ja lomaillen, SibAn pääsykokeet, hum. kandiksi valmistuminen... Paanin kuoron kanssa helmikuulla Dubrovnikissa soitettu keikka kuvaa tunnelmia aika hyvin. Kävin kansanmusiikin pääsykokeessa, mutta en päässyt tällä kertaa toiseen vaiheeseen. Nyt odotan innolla ensi toukokuuta. Bassonsoittaminen tuntuu päivä päivältä paremmalta. Red Mitchellin innoittamana päätin pari viikkoa sitten kokeilla basson virittämistä kvintteihin, CGDA eli oktaavi selloa alemmas. Tuntuu kuin olisin kotiin tullut.

Mitä viimeksi

Tässä on ollut kaikenlaista kiirettä, joten päivittely on jäänyt vähemmälle. Ruokaa olen kuitenkin laittanut reippaasti. Uusin tuttavuus on seitan, josta voi tehdä vaikka mitä. Pääsiäisenä tein rosmariiniseitania ChocoChilin ohjetta mukaillen.

Muitakin juttuja on tullut kokeiltua aamupalalle ja muutenkin.

Äsken tein jotain ihan muuta. Hokasin, että pasta- ja seitantaikinat ovat aika lailla samanlaiset koostumukseltaan. Miksei siis tekisi pastaa seitanista!

Toimii!

Elävänä Helsingissä

Saatiinpa Hohkan keikalla kerrankin elävää soittajaa videolle.

Kevät ja takatalvi

Lähikoulun keittiötä ilmeisesti remontoidaan; dyykkasin lavalta tällaisen emalikaunottaren. Eteenpäinhän se lähti samantien kaverille Hakaniemeen, ei meillä ole sille käyttöä. Mutta onpahan nätti hetken meidän keittiössä.



Tänään tuli tuli tuli taas lunta. Tein kiusallani keväthenkistä ruokaa á la "Maledetta primavera."

Paketillinen tofua, öljy, mustapippuri, suola, kurkuma, curry.
Kaksi porkkanaa ja puolikas kesäkurpitsa karkeaksi raastettuna. Heitä wokkiin.
Puolikas purjo ja suolapähkinöitä koristeeksi.












Päivän soundtrackina Christy Moore: Listen. Lempiartisti, upea tekstittäjä. Parin viikon päästä mennään Irlantiin, ja toivoin näkeväni Christyn livenä. Keikkoja on kyllä sillä viikolla maanantaina ja lauantaina - me mennään tiistaina ja lähdetään kotiin lauantaiaamuna.

Raparperikeittoa ja improbasismia

Tein viimeisistä viime kesän pakasteista raparperi-mansikkakeittoa. Raparperi on yksinään niin kovin... semmosta? Mansikka pehmentää sen kivasti.



Ja ettei tämä blogi menisi yksinomaan ruokafiilistelyksi, tulee vähän basismiakin.

Hohkan kanssa soitellaan tulevana sunnuntaina nykytanssiesityksessä Stoassa. Esitykseen kuuluu basso/soolotanssija-impropätkä. Tässä tunnelmia treeneistä.

Nekkuja.

1 osa ruskeaa sokeria
1 osa soijakermaa
1 osa ruskeaa siirappia




Keitä teflon-kattilassa 50-isen minuuttia, tee sillä aikaa leivinpaperista tötteröitä ja tuikkaa lumeen.



Vala. Anna jähmettyä rauhassa. Kuuntele Okra Playgroundia.

Vuoden eka.

Ystävä toi uudenvuodenviettoon naposteltavaksi 800 gramman savukirjolohifileen. Koska olimme juuri syöneet kalatäytteistä raviolia (muunnelma Sillä sipulin ohjeesta), fisu laitettiin pakkaseen odottamaan parempaa aikaa. Ja sehän tuli pian - mikäpä olisi pakkaspäivänä paremmin paikallaan kuin kunnon kalakeitto!

Oikeastaan tein kaksi keittoa, sillä puoliso ei arvosta suolakurkkua eikä oliivia. Perusidea on kuitenkin tällainen. Keittoa tuli taas pakasteeksi asti, kuten ruoka-ainemääristä voi arvata.

800 grammaa savulohta
5 perunaa
2 porkkanaa
1 piparjuuri (oli muuten huono idea tämä. Jätä pois jos et tiedä satavarmasti mitä teet.)
1 iso purjo
kalalientä (jos olet sattunut laittamaan edellisen ison kalan keitinveden pakkaseen niin kuin minä, nyt on hyvä aika käyttää se pois)
2 suolakurkkua
pieni purkillinen vihreitä oliiveja
oliiviöljyä
2 rkl Calvadosta (kunhan kokeilin)
ruukku tilliä

Pilko purjo pieneksi ja kuullota se kattilassa öljyn ja Calvadoksen avulla. En tiedä onko jälkimmäisestä mitään hyötyä, mutta tuoksu oli ainakin keittiössä kiva, ja olin aistivinani häviävän pienen omenan maun valmiissa keitossa. Pilko juurekset peukalonpään kokoisiksi ja kaada kattilaan kun purjot ovat kuullotetut. Lisää myös kala paloiteltuna - se menee kuitenkin säleiksi keitossa, joten palojen koolla ei lie väliä. Kaada kattilaan vettä niin että kaikki ainekset peittyvät. Lisää kalaliemi. Keittele kunnes juurekset ovat valmiit. Mausta jos on tarvis, minun liemeni lisäksi ei tarvinnut muuta kuin pieneksi silputun tillin.

Jos on niin kuin meillä - eli että kaikki eivät tykkää oliivista ja suolakurkusta - nostele tässä vaiheessa osa keitosta toiseen kattilaan. Pilko suolakurkut ja oliivit pieniksi ja lisää keittoon. Anna möyhentyä liedellä vielä viitisen minuuttia ja tarjoile.

Itse nautin tällä kertaa keiton kanssa Warsteinerin alkoholitonta olutta. Ei ollut pahaa olutta mutta ei erityisen hyvääkään. Alempi kuva on siinä mielessä lavastettu, että menossa on jo kolmas lautasellinen ja olut tukevasti huivissa.