Kahden kvartaalin soittotilasto

Olen viime syksystä pitänyt tarkkaa soittopäiväkirjaa, johon merkitsen, mitä olen milloinkin ja missäkin soittanut. Tässä paljastava (reippaasti yksinkertaistettu) tilasto ajalta 1.1.-30.6.2012. 31 treenit 20 keikkaa 3 jamit 141 tuntia soittoa 73 päivänä ei lainkaan soittoa Tilasto näyttää, kuinka pienistä puroista todellakin kasvaa suuria virtoja. Varsinkin kokonaan soittamattomia päiviä ei välillä edes huomaa arjen tohinassa, mutta ruutuvihkosta niiden valtava määrä paljastuu. Olen miettinyt, kuinka saisin soitettua enemmän. Ratkaisu näyttäisi tämän perusteella olevan, ei niinkään soittosessioiden keston pidentäminen, vaan soittamattomien päivien radikaali karsiminen. Puolikin tuntia soittoa noina päivinä olisi lisännyt kokonaissoittoaikaa vuorokaudella. Kelaa! Nyt menenkin kaivamaan Lempin laukusta. Anonyymit pääsykokeeseentähtääjät -mottoni olkoon: Juuri tänä päivänä en jätä soittamatta bassoa.

Road trip Lempin kanssa

Bluesia Isonkyrön asemalla. Kuva E. Vuola

Hohka soitti tällä viikolla Kihauksessa ja Kaustisella, minä kävin niiden välillä Isossakyrössä körttipippaloissa kun sattuivat matkan varrelle. Perjantai-keskiviikko-välille mahtui reilut 1600 kilometriä matkantekoa, kuusi keikkaa ja tosiaan kolmet festarit. Kaustiselle olisin voinut jäädä pitemmäksikin aikaa, niin ihana tunnelma siellä oli. Onneksi on ensi vuosi!


Näytä suurempi kartta Loppuun vielä kompakti kulkupelivertailu reippaalle kontrabasistille. 1) IC2-juna (Pieksämäki-Jyväskylä, Seinäjoki-Helsinki). Plussaa: palveluvaunussa on periaatteessa paljon tilaa, sekä matala lattia joten portaita ei tarvitse kiivetä. Napista avautuvat liukuovet ilahduttivat vaikka Bass Buggien avulla ladya liikutinkin. Miinusta: käytännössä palveluvaunu oli täynnä lastenrattaita ja kiivaita vanhempia, joiden mielestä basso oli tiellä silloinkin kun istuivat muuten tyytyväisinä penkissä. 2) Taajamajuna (Joensuu-Pieksämäki, Jyväskylä-Isokyrö). Plussaa: penkit ovat niin isot ja rivit kaukana toisistaan, että soitin mahtui rivien väliin. Näin ei tarvinnut viedä kuin yhteensä kaksi paikkaa, minulle yksi ja Lempille yksi. Miinusta: Ei varsinaista tilaa bassolle, joten jos kaikki istuimet sattuisivat olemaan käytössä, voisi olla hankalaa. Junaan noustaan neljä kapeaa ja korkeaa porrasta, joten basson nostaminen sisään oli suorastaan vaivalloista. Ei koneellista ilmastointia, joten hellesäällä kuumuus oli omaa luokkaansa vaikka ikkunat auki olivatkin. 3) 15-paikkainen pikkubussi (Seinäjoki-Kaustinen). Plussaa: tavaransäilytystilaa on melko paljon, joten bassoa ei tarvinnut pitää käytävällä, se meni takaosastoon. Intiimi kulkupeli, kuski piti tauon jos jollakulla oli vessähätä. Miinusta: pikkubussin takalokeroa ei ole suunniteltu bassolle, joten se mahtui sinne miten kuten. Vähän hirvitti. Kuski kuunteli todella outoa maakuntaradiota. 4) Pitkänmatkan linja-auto, ExpressBus (Kaustinen-Seinäjoki). Plussaa: ei ongelmia tilan kanssa, basso sai oman looshinsa alakerrasta. Miinusta: jos olisi paljon matkustajia/rahtia, basso ei välttämättä mahtuisi mukaan. Sormi suussa -tilanne siis kaikista todennäköisin näistä kulkuvälineistä, koska kuski voi kieltäytyä ottamasta soitinta kyytiin. 5) Henkilöauto (Helsinki-Rääkkylä-Joensuu). Plussaa: yksilöllisin väline, menee minne vain ja pysähtyy kun halutaan. Seuran saa valita itse. Saa juoda kaljaa takapenkillä. Miinusta: ajaminen käy työstä pitemmillä reissuilla, ja kvartetin soittimineen ahtaminen farmariin saattaa jossain vaiheessa hiertää hermoja. Meillä niin ei onneksi käynyt tälläkään kertaa :)